Matkamme kansainväliseen yrityshautomoalan konferenssiin Kansas-Cityyn oli oikein antoisa... ja perästä kuuluu!
Eilinen matkustus oli yhtä tuskaa alusta loppuun, kyllä taas tiesi istuneensa koneessa tunnin jos toisenkin. Matka alkoi oikein oivasti, Helsinki-Vantaalla meille ei näkynyt jatkoyhteyttä La Guardianialta Kansas Cityyn, joten ei muuta kuin se siihen lisäämään ja jännäämään onko meillä oikeasti sitä vai ei, no oli se ... Tämän jälkeen kuulimme, että vaihtoaikamme on aivan liian lyhyt ja on hiinä ja hiinä ehditäänkö enää jatkolle... Noh täyttä ravia turvatarkastuksen läpi rahanvaihtoon ja ostamaan Sampalle adapteria ja koneeseen.
Tulipa huomattua, että turistiluokassa Finskillä on sitten himpan vähän tilaa istua... voi tuska. Miksi aina pitkäkoipisia ihmisiä sorretaan? Pyysin lähtöselvityksessä ikkunapaikan ja meille vierekkäiset paikat, sain käytävän ja olimme vierekkäin, tosi käytävän molemmin puolin. Olihan tämä miltein sama asia. :)
Jotta matkamme ei olisi ollut liian mukava ja helppo niin JFK:llä Sami syynättiin oikein tunteella, ihan oikein kyssäreiden kanssa (Miksi tulit maahan, mitä teet täällä? Minne menet? Miksi? Kauanko olet? yms.) hieman kesti nämä muodollisuudet. Tämän jälkeen lennossa laukkua odottamaan ja jännittämään tulevatko ne tavarat vai eivät. Huh kivi vierähti sydämeltä, molempien laukut olivat ihme kyllä tallessa.
Jenkkien maahantulo muodollisuudet ovat sitten mielenkiintoiset, täytä sitä lappua ja tätä lappua ja ei auta lainkaan vaikka samat asiat olet jo kertaalleen täyttänyt ennakkoon netissä...
Siirto Nykissä kenttien välillä on sitten oma taiteenlajinsa, mennäkkö bussilla, taksilla vai jollain muulla, millä? Aikaa ei oikein ollut selvittää mikä näistä on se järkevin ja nopein. Vaihtoaikaahan meillä oli ruhtinaalliset kolme tuntia koneen laskeutumisesta seuraavan lähtöön... Bussi ei oikein tullut ajallaan, meni pikkasen täpärälle siirron kanssa ja kuski sitten otti ja ajeli jotain laitakaupunkia pitkin ovi auki slummissa... ei hirvittänyt ei, ehkä ihan himpun verran.
La Guardianille selvittiin ja staffi tiskillä toteaa, että laukuista pitäisi maksaa 50 taalaa ylimääräistä per laukku, unen näki ei muuten maksettu. Turvatarkastus oli oma lukunsa, Sampan passia pyöriteltiin ja syynättiin suurennuslasin kanssa pitkään... Näytti siltä, että kaveri etsii onko passiin lisätty tai vähennetty sivuja... kylmä hiki alkoi hiertää selässä miten meitin käy, koneen lähtöön oli tässä kohtaa 35 minuuttia! Omaa passiani syynättiin kanssa, mutta ei niin pahasti kuin Sampan. Jos lisää actionia halutaan niin tällä erää en piipannut turvatarkastuksessa niin kuin Helsingin päässä vaan kassini meni sitten läpivalaisua piinaavan pitkään edes takaisin kuusi kertaa, so interesting!!! Ei siellä mitään erikoista ollut, ihan vaan vähän jännitti, että mitä ne sieltä löytää. Tästä kun selvittiin niin ei muuta kuin juosten kentän läpi portille, ja aikaahan meille jäi 10 minuuttia ennen boardingin alkua! :)
Jatkoyhteytemme Deltan lentokone oli PIENI! Arpa ei sitten suosinut meitä istuma paikoissa, joten ylläri jouduttiin ihan perään istumaan, moottorin viereen... meteli oli sitten sen mukainenkin. Ei tarvinnut miettiä nukkuuko siinä vai ei, ei nukuttu. :) Kolme piitkää tuntia jurrutusta kuunnellen ja ääneen ei edes turtunut. Koneen purseri oli oma lukunsa. Hän sanoi ennen nousua, että tasataan painoa koneen molemmin puolin ja ehdotti, että vaihdettaisiinko paikkoja eteenpäin jotta turbulenssissa ei kone heittäisi niin paljoa.... JA KAVERI OLI SITTEN AIVAN TOSISSAAN!!!! Ei pelottanut ei.
Kaikkien kommelluksien kautta päästiin onnellisesti Kansasiin, shuttle bussilla hotellille ja paikallista aikaa tämä oli 10.30 illalla... Matka kesti kaiken kaikkiaan vaatimattomat 19 h!!!!! Ja aamulla reippaana seminaariin heti klo 9.00 alkaen. Kyllä muuten vuorokausi rytmi on sekaisin.
