Iloisissa tunnelmissa ahtauduimme lentokenttäbussiin 23.4.2009 aamutuimaan. Linjabiilin piti lähteä hotellilta klo 7.00, mutta jenkkien tehokkuudella odottelimme auton täyttymistä vielä parilla ihmisellä... koko poppoon tuumin (8 matkustajan voimin) kyselimme kuljettajalta, mihin meinaa änkeä matkatavarat? Auto pullisteli äärimmillään jo meidän tavaroista. Autoon mahtuu kuskin lisäksi 10 matkustajaa.
Kiersimme varmuuden vuoksi muutaman hotellin kautta kentälle ajellessamme, ihan vaan sen takia koska aikataulussa sanotaan, että niiden kautta on kierrettävä. NIIN mutta autoon ei sovi enää yhtään uutta matkustajaa... Sadekuuro yllätti meidät matkalla, auton ikkunoista ei nähnyt ulos lainkaan. Kuulimme, ettei lennot välttämättä lähde Kansasin kentältä jos keli on huono. Ei muuta kuin peukut pystyyn ja toivotaan parasta...
Lentomme Kansas City – New York (JFK) lähti kuin lähtikin klo 8.50. Selvisimme onnellisesti turvatarkastuksesta. Tällä erää allekirjoittaneen käsilaukkua ei syynätty täikammalla.. Muutamalla muulla kanssamatkustajallamme ei ollut ihan yhtä hyvä tuuri. Lento sujui muutamaa ilmakuoppaa lukuunottamatta oikein mukavasti. Pääsimme JFK:n kentälle onnellisesti ja sitten alkoi seikkailu. Suuressa maailmassa kaikki on NIIN suurta. Päästiin ihan matkustamaan junalla terminaalien väliä... on muuten himppasen iso kenttä!!! Hetken seikkailtuamme JFK:n kentällä pääsimme oikeaan terminaaliin ja lähtöselvityksen kautta suuntaamaan kulkumme lähtöportille. Vaihtoaikaa meillä oli ruhtinaalliset 4 h. Löytyi portti ja murua rinnan alle ennen koneeseen astumista. Voidaan todeta, ettei JFK mikään ostosparatiisi ollut, mälsää!!! :)
Finnairin koneessa meillä oli oikein ruhtinaallisesti tilaa varauloskäynnin kohdalla, eipä tarvinnnut taiteilla pitkien koipien kanssa missään minitilassa.
